Jostain ylhäältäpäin esim. EUsta oli käynyt käsky, että jokaisen on tehtävä sielunsuunnitelma. Se piti olla yhden A4 kokoisen arkin mittainen, mustalla tulosteella tulostettu, 14 fontilla! Tämän suunnitelman piti kattaa koko elämä, siis elämänkaari ja olla jotenkin kehittyvä.

Työkavereistani yksi sanoi heti, tämä on minulle aivan selvää ja alkoi naputtaa koneellaan sielunsuunnitelmaansa. Yksi sanoi, ettei hänen suunnitelmansa voi mitenkään olla mustavalkoinen vaan se on punaisella pohjalla valkoisia palloja. Olin hyvin yllättynyt, koska olen aina pitänyt ko työtoveriani siniturkoosina ihmisenä. Mutta näin hänen tekeleensä, ja se oli oikein kaunis. Kolmas työkaverini sanoi, ettei hänkään voi tehdä kirjoittamalla sielunsuunnitelmaan vaan se on nauha, jossa välillä on jalokiviä ja välillä aina langasta tai villasta muodostuneita "tukkoja", että jalokivet eivät päässeet nauhassa liikkumaan. Sekin oli minusta aivan luonnollista, koska ko henkilöllä aina tasaisin välein ilmestyy ratkaisemattomia pulmia ja elämisen esteitä!

Mutta oma sielunsuunnitelmani oli kovin vaikea. Jotain sain kirjoitettua, mutta oikeasti en tiennyt, mikä ihme minun sielunsuunnitelmani voisi olla. Aivan kuin elämän arvoitus olisi minulle kirkastumatta oman roolini ja tehtäväni osalta.

Onkos ennemmin tullut vastaan tällaista symboolia - sielunsuunnitelmaa?

En minä niin kovin hukassa ole elämäni kanssa, ymmärtääkseni. Päinvastoin, koen eläväni rikasta, antoisaa aikaa, vaikka en kaikkea mielimääni ehdikkään tehdä. Mutta se mitä teen, antaa tyydytystä vaikka enempäänkin minusta vielä olisi.